Tulevaisuuskestävä oppilaitoskulttuuri -hankkeen pilotti 1:n ytimessä on muutosjohtaminen, eli se, miten rakennetaan yhteistä tulevaisuutta tilanteessa, jossa organisaatiot, toimintakulttuurit ja ihmiset ovat ison myllerryksen keskellä. Pilotin taustoja on esitelty aiemmin ilmestyneessä Tulevaisuuskestävä oppilaitoskulttuuri -hankkeen pilotti 1 rakentaa Unelmien musiikkioppilaitosta -artikkelissa.
Unelmien musiikkioppilaitos -hankkeessa yhdistyvät strateginen uudistuminen, yhteisöllinen oppiminen sekä opettajien työnkuvan merkittävä laajeneminen kohti kulttuurihyvinvoinnin ja saavutettavan taidekasvatuksen kenttää. Lähtökohta on se, että musiikinopetus on harrastustoimintaa ja taidekasvatusta, mutta myös olennainen osa yhteiskunnan hyvinvointirakenteita.
– Tämä näkökulma tarkastelee rohkeasti käsitystä musiikkioppilaitoksesta ja sen tehtävästä. Oppilaitokselta odotetaan perinteisen taiteen perusopetuksen järjestämisen lisäksi aktiivista roolia osallisuuden, yhteisöllisyyden ja kulttuurihyvinvoinnin rakentajana, kertoo rehtori Ella Rosenlund Kallion Musiikkikoulusta.
– Samalla muuttuu myös opettajan työ, kun instrumenttiopetuksen rinnalle nousevat yhteisöllinen työote, verkostomainen yhteistyö, erityispedagoginen osaaminen sekä kyky toimia erilaisissa ympäristöissä myös kulttuurikentän ulkopuolella.
Pilotissa on ollut keskeistä rakentaa yhteinen suunta kolmelle oppilaitokselle, joilla kaikilla on oma historiansa, identiteettinsä ja toimintakulttuurinsa. Musiikkioppilaitoksilla on ollut apunaan johdon konsultti Janne Marniemi (Beat Next), jolla on vahva kokemus organisaatioiden strategia- ja muutosprosesseista sekä fuusioista.
– Prosessin aikana on haluttu välttää sellaista asetelmaa, jossa yksi organisaatio sulautuu toiseen. Sen sijaan tahtotila on ollut luoda kokonaan uusi ja uudenlainen oppilaitos, jonka toimintakulttuuri rakentuu saavutettavuudelle, yhdenvertaisuudelle, inklusiivisuudelle ja yhteisöllisyydelle, kun kolme tasavahvaa toimijaa liittyy yhteen, kiteyttää apulaisrehtori, rytmimusiikin vastaava opettaja Anu Kaukola Kallion Musiikkikoulusta.
– Meidän kohdalla yhdistymisprosessi ei tarkoita vain hallinnollisten rakenteiden tarkastelua, vaan ennen kaikkea yhteisen identiteetin rakentamista.
Yksilö rakenteellisen muutoksen pyörteissä
Muutoksen keskellä huomio täytyy olla ihmisissä. Tämä on ollut yksi tärkeimmistä muutosjohtamisen periaatteista, joista hankkeessa on pidetty tiukasti kiinni.
Muutostilanteissa yleinen epätietoisuus tai huoli omasta asemasta voivat kuormittaa henkilöstöä merkittävästi. Hankkeessa onkin korostettu avoimen vuorovaikutuksen ja osallistamisen merkitystä. Rehtoreiden, henkilöstön ja oppilaitosten hallitusten välinen jatkuva keskustelu on ollut keskeinen osa prosessia. Henkilöstön on toivottu osallistuvan aktiivisesti uuden organisaation suunnitteluun sekä yhteisen identiteetin ja me-hengen rakentamiseen.
Ensimmäisen hankevuoden aikana pilotissa laadittiin yhteinen nykytilan analyysi sekä kolme vaihtoehtoista tulevaisuuskuvaa: löyhä yhteenliittymä, vahvistunut kumppanuus ja varsinainen yhdistyminen. Näiden pohjalta rakennettiin yhteinen muutostarina ja tiekartta, joiden avulla muutosta on voitu konkretisoida henkilöstölle.
– Yhteisen tarinan rakentaminen on ollut olennaista, sillä rakenteelliset muutokset onnistuvat harvoin pelkästään juridisten tai hallinnollisten ratkaisujen avulla. Näen tärkeimpänä ihmiset, jotka omalla asiantuntijuudellaan rakentavat uutta toimintakulttuuria ja parempaa tulevaisuutta. Muutoksessa yksilöiden tunnereaktioille ja muutoksen teemojen yhteiselle käsittelylle tarvitaan tarpeeksi aikaa, kiireessä kaikkein oleellisin saatetaan muuten sivuuttaa. Ihmiset sitoutuvat muutokseen vasta silloin, kun he pystyvät näkemään oman paikkansa tulevaisuudessa ja ymmärtävät, miksi muutosta tehdään, painottaa Ella Rosenlund.
Opettajan työnkuva laajenee
Oppilaitosten yhdistyminen luo hyvän maaperän toiminnan kehittämiselle ja ammatilliselle kasvulle eikä työ tulevaisuuden musiikkioppilaitoksessa rajoitu vain yksilöopetukseen tai perinteiseen taiteen perusopetukseen. Uuden organisaation laaja palvelukartta mahdollistaa opettajien työnkuvan laajenemisen kohti kulttuurihyvinvointityötä ja uudenlaisia toimintaympäristöjä.
Opettajat voisivat toimia esimerkiksi sairaaloissa, kuntoutusyksiköissä, erityisryhmien parissa tai erilaisissa yhteisöllisissä hankkeissa. Tämä edellyttää uudenlaista osaamistarvetta, kun pedagogisen asiantuntijuuden rinnalle tarvitaan ymmärrystä vuorovaikutuksesta, yhteisöllisistä menetelmistä ja monialaisesta yhteistyöstä.
Esimerkiksi Musapartio-toiminnan tavoitteena on viedä musiikkia sinne, missä sitä ei muuten helposti ole saatavilla, kuten palvelutaloihin. Samalla Musapartio-toiminta toimii opettajille uuden työn laboratoriona, jossa opettajat voivat rakentaa osallisuutta ja kohtaamisia musiikin avulla. Käsitys opettajan asiantuntijuudesta muuttuu.
– Opettajuuden rinnalle nousevat sellaiset roolit kuin kulttuurihyvinvoinnin toimija, fasilitaattori ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, kuvailee rehtori Petri Aarnio Keski-Helsingin musiikkiopistosta.
Myös kulttuurihyvinvointiin liittyvä verkostotyö edellyttää uudenlaista organisaatiokulttuuria. Oppilaitoksen toiminta laajentuu omien seinien ulkopuolelle ja rakentuu yhteistyössä esimerkiksi järjestöjen, erityisopetuksen toimijoiden, kaupungin kulttuuripalveluiden ja sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden kanssa.
Aarnion mukaan verkostomainen toimintatapa haastaa perinteisen musiikkioppilaitosmallin ja lisää opettajien työn kompleksisuutta: työssä tarvitaan kykyä toimia erilaisissa ympäristöissä, kohdata monenlaisia asiakasryhmiä ja rakentaa yhteistyötä yli sektorirajojen.
Muutoksen keskellä opettajat joutuvat siis samanaikaisesti omaksumaan uusia toimintatapoja, rakentamaan uusia työyhteisöjä ja laajentamaan osaamistaan. Hankkeen aikana tehdyssä SWOT-analyysissa henkilöstön kuormittuminen tunnistettiin selkeäksi riskiksi, mikäli toimintaa kehitetään nopeasti ilman riittäviä resursseja. Henkilöstön jatkuva tukeminen on siis keskeinen kysymys.
– On tärkeää muistaa, että uuden organisaation luomisessa ja yhdistymisprosessissamme on kyse vuosia kestävästä kehittämistyöstä, eivätkä muutokset välttämättä näy niin radikaalisti nykyisten opettajien työssä. Opettajilla on toki mahdollisuus laajentaa omaa osaamistaan, mutta kenenkään ei ole pakko suuntautua kulttuurihyvinvointipalveluiden taitajaksi. Emme halua muuttaa täysin nykyistä, vaan ennemminkin rakentaa yhdistymisen myötä uusia toimintamalleja ja avauksia nykyisen osaamisen ympärille, Ella Rosenlund pohtii.
Hankkeessa on otettu runsaasti aikaa sellaisten rakenteiden luomiseen, jotka tukevat työhyvinvointia ja ammatillista kasvua.
– Vertaisoppiminen, yhteiset pedagogiset keskustelut ja vapaaehtoiset tapaamiset ovat toimineet paitsi kehittämistyön välineinä myös emotionaalisen tuen rakenteina. Muutostilanteissa yhteisöllisyyttä täytyy johtaa tietoisesti, Ella Rosenlund kuvailee.
Unelmien musiikkioppilaitos -hankkeessa tämä on tarkoittanut sitä, että henkilöstölle on haluttu luoda turvallisia tiloja käsitellä muutokseen liittyviä kokemuksia ja tunteita.
Yhdistymisprosessissa on nähtävissä myös laajempi yhteiskunnallinen murros
Taiteen perusopetuksen kenttä Helsingissä on muuttunut aiempaa kilpailullisemmaksi ja samalla odotukset oppilaitosten yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ovat kasvaneet.
– Tulevaisuudessa taidekasvattajien osaaminen nähdään yhä laajemmin yhteiskunnallisena resurssina ja esimerkiksi musiikki ymmärretään olennaisena osana hyvinvointia, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, Anu Kaukola pohtii.
Rakenteellinen uudistuminen voi parhaimmillaan toimia myös ammatillisen kasvun ja uudenlaisen toimintakulttuurin rakentamisen mahdollisuutena, kuten Unelmien musiikkioppilaitos -hankeessa on huomattu. Se edellyttää kuitenkin pitkäjänteistä vuorovaikutusta, osallistavaa johtamista sekä kykyä nähdä henkilöstö muutoksen kohteiden sijaan sen aktiivisina rakentajina.
Teksti: Ninni Pehkonen
Kuvassa Kallion Musiikkikoulun Leena Untamala, Anu Kaukola ja Ella Rosenlund, Musiikkikoulu Resonaarin Petri Sämpi ja Markku Kaikkonen sekä Keski-Helsingin musiikkiopiston Petri Aarnio.
