Musiikkioppilaitosten toimintaympäristö on voimakkaassa muutoksessa, ja alan toimijat etsivät uusia keinoja turvata laadukas ja saavutettava musiikkikoulutus myös tulevaisuudessa. Näitä kysymyksiä käsiteltiin 29.4. Tulevaisuuskestävä oppilaitoskulttuuri -hankkeen seminaarissa, jossa tarkasteltiin erityisesti oppilaitosten yhdistymisten tarjoamia mahdollisuuksia. Seminaari kokosi musiikkikoulutuksen asiantuntijat vuoden kulttuuripääkaupunkiin Ouluun pohtimaan alan rakenteellisia uudistuksia ja tulevaisuuden suuntaviivoja.
Muutostarpeiden taustalla vaikuttavat niin väestökehitys, kiristyvä rahoitustilanne kuin taiteen perusopetuksen lainsäädännön uudistaminen. Ne haastavat musiikkioppilaitoksia arvioimaan toimintamallejaan uudelleen. Yhteistyön tiivistäminen ja oppilaitosten yhdistymiset ovat nousseet keskeiseksi ratkaisuksi eri puolilla Suomea.
Seminaarissa esiteltiin käytännön esimerkkejä siitä, kuinka tällaiset uudistukset voivat vahvistaa alan elinvoimaa ja toimintaedellytyksiä. Tilaisuudessa pohdittiin muun muassa sitä, millainen oppilaitosverkosto vastaa parhaiten tulevaisuuden tarpeisiin ja miten musiikkikasvatus asemoituu suhteessa muihin taiteenaloihin.
Seminaarin avasi tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie videotervehdyksellään. Hän painotti yhteistyön merkitystä epävarmassa maailmantilanteessa sekä rajallisten resurssien keskellä. Hän nosti Musiikkikoulutuksen visio 2030 -työn esiin esimerkkinä alan omasta aloitteellisuudesta ja pitkäjänteisestä tulevaisuustyöstä, jota on jo onnistuttu viemään käytäntöön.
Keynote-puheenvuoro kuultiin liikkeenjohdon konsultti Janne Marniemeltä, jolla on laaja kokemus kulttuurialan kehittämis- ja yhdistymisprosesseista. Marniemi tarkasteli organisaatioiden yhdistymistä prosessina ja kokemuksena, murrosvaiheiden hallinnan ja resilienssin sekä tulevaisuuteen katsomisen kautta. Marniemen mukaan yhdistymiset ovat ennen kaikkea inhimillisiä prosesseja.
Johdon konsultti Janne Marniemen keynote-puheenvuorossa kuultiin asiantuntijan huomioita ja kokemuksia yhdistymisprosessien eri vaiheista.
Puheenvuorossa korostui henkilöstön merkitys. Yhdistyminen koskettaa koko yhteisöä, ja henkilöstön, johdon sekä hallitusten huomioiminen on välttämätöntä. Onnistuminen edellyttää avointa viestintää, realistisia odotuksia ja riittävästi aikaa muutokselle, sillä konkreettiset hyödyt näkyvät usein vasta pitkällä aikavälillä.
Keskeistä on yhteisen joukkueen rakentaminen ja psykologisen turvallisuuden vahvistaminen. Ihmisillä tulee olla mahdollisuus kysyä, osallistua ja kokea olevansa osa muutosta. Samalla arjen perustoimintojen, kuten opetuksen ja palkanmaksun, on toimittava häiriöttä. Marniemi kannusti myös etsimään rohkeasti uusia kumppanuuksia ja rahoitusmalleja sekä tarkastelemaan tulevaisuuden mahdollisuuksia ennakkoluulottomasti.
Hän kiteytti puheenvuoronsa ajatukseen, että yhdistymisen sekä vahvin että heikoin lenkki on ihminen, eikä mikään sopimus korvaa inhimillisen näkökulman huomioimista.
Yhdistymisellä tavoitellaan Unelmien musiikkioppilaitosta
Ihminen on ollut keskiössä myös Tulevaisuuskestävä oppilaitoskulttuuri -hankkeen pilotti 1:n yhdistymisprosessissa, jossa Keski-Helsingin musiikkiopisto, musiikkiopisto Resonaari ja Kallion musiikkikoulu rakentavat uutta yhteistä Unelmien musiikkioppilaitosta. Seminaarissa puhumassa olivat rehtori Ella Rosenlund ja apulaisrehtori Anu Kaukola Kallion musiikkikoulusta.
Rosenlund ja Kaukola kertoivat, että oppilaitosten yhdistymisprosessi on käynnistynyt jo useita vuosia sitten ja on nyt edennyt vaiheeseen, jossa hallinnollinen ja juridinen yhdistyminen on lähellä.
Pilotti 1:stä luotsaavat Anu Kaukola ja Ella Rosenlund kävivät läpi kolmen oppilaitoksen yhdistymisprosessin kulkua.
Prosessi on sisältänyt laajasti selvityksiä, kartoituksia ja toiminnan analyyseja sekä yhteisen muutostarinan ja tulevaisuuskuvan työstämistä. Valmistelussa on jouduttu ratkaisemaan muun muassa avustuksiin ja lukukausimaksuihin liittyviä kysymyksiä eri rahoitusasemassa olevien oppilaitosten välillä. Olennaisena on pidetty uuden yhteisen identiteetin rakentamista sekä vastakkainasettelun välttämistä, erityisesti kun henkilöstö tulee siirtymään uuteen yhdistysmuotoiseen organisaatioon.
Rosenlundin ja Kaukolan mukaan rehtoreiden ja henkilöstön välinen jatkuva keskustelu on ollut keskeistä. Lisäksi on kehitetty Opekaveri-malli, jonka avulla opettajat ovat tutustuneet toistensa työhön ja vahvistaneet yhteisöllisyyttä. Vapaaehtoiset tapaamiset ovat tarjonneet vertaistukea sekä mahdollisuuden käsitellä muutokseen liittyviä tunteita. Yhteistyötä on vahvistettu myös oppilastasolla yhteisorkesteri- ja kuorotoiminnan kautta, mikä on lisännyt yhteishenkeä oppilaitosten välillä.
Yhdistymisen haasteet ja mahdollisuudet eri oppilaitosten näkökulmista
Marniemen luotsaamassa paneelikeskustelussa kuultiin erilaisia näkökulmia oppilaitosten yhdistymisprosesseihin. Keskustelijoina olivat rehtori Petri Aarnio Keski-Helsingin musiikkiopistosta, rehtori Jouni Auramo Pirkanmaan musiikkiopistosta, apulaisrehtori Ulla Hairo-Lax Musikinstitutet Kungsvägenista, tiimivastaava Tapani Komulainen KAO Konservatoriosta sekä hallintojohtaja Lauri Rantala Tampereen konservatoriosta.
Hairo-Lax kertoi, että espoolainen Musikinstitutet Kungsvägen on käynyt yhdistymiskeskusteluja helsinkiläisen Musik- och kulturskola Sandelsin kanssa. Selvitystyötä on jo tehty ulkopuolisten asiantuntijoiden tuella. Päätöksiä ei kuitenkaan ole vielä tehty, sillä oppilaitokset odottavat tulevan taiteen perusopetuksen lakiuudistuksen vaikutuksia.
Hairo-Laxin mukaan yhdistymishankkeen taustalla on ennen kaikkea oppilaitosten oma halu vahvistaa pääkaupunkiseudun ruotsinkielistä musiikin taiteen perusopetusta. Yhteistyö näkyy jo käytännössä esimerkiksi yhteisinä opettajina ja suunnitteilla olevana yhteisenä opetussuunnitelmana. Haasteita aiheuttavat kuitenkin muun muassa Helsingin ja Espoon erilaiset rahoitusmallit, oppilasmaksujen erot sekä kysymys myös siitä, miten kaupungit jatkossa tukevat ei-valtionosuusoppilaitoksia. Myös Hairo-Lax korosti henkilöstön osallistamisen merkitystä: aikaa tulee varata reflektoinnille ja myös kriittisille näkemyksille.
Panelistit Ulla Hairo-Lax ja Jouni Auramo jakoivat oppilaitosten kokemuksia yhdistymisiin liittyen.
Rantala ja Auramo puolestaan kertoivat, että Tampereen konservatorion ja Pirkanmaan musiikkiopiston yhdistymisprosessi on tällä hetkellä tauolla. Auramon mukaan prosessi sai alkunsa käytännön tarpeesta, kun konservatorion vanhat tilat olivat tulleet elinkaarensa päähän ja Tampereen kaupunki asetti uusien tilojen ehdoksi yhdistymisen. Selvityksiä ja neuvotteluja tehtiin laajasti, mutta lopulta Pirkanmaan musiikkiopistoa ylläpitävä Tampereen NMKY katsoi, ettei yhdistyminen tässä vaiheessa ollut mahdollinen.
Auramo arvioi prosessin haasteeksi sen, ettei aloite ollut lähtöisin oppilaitosten omasta ehdotuksesta. Hän kuvasi nykytilannetta hengähdystaukona, vaikka yhteistyötä uusien tilojen myötä pidetään edelleen mahdollisena. Rantala korosti, että onnistunut yhdistyminen edellyttää yhteistä visiota ja kokemusta siitä, että ollaan rakentamassa jotain aidosti uutta. Myös toimintakulttuurien yhteensovittaminen ja päätöksentekoon liittyvät kysymykset nousivat keskustelussa keskeisiksi.
Kajaanissa ammatillinen musiikkikoulutus ja taiteen perusopetus ovat tähän asti toimineet erillisinä organisaatioina. Yhdistymisprosessi on kuitenkin edennyt nopeasti, ja tavoitteena on, että uusi yhteinen oppilaitos, Kainuun konservatorio, aloittaa toimintansa elokuussa. Komulaisen mukaan ajatus syntyi rehtoreiden kahvipöytäkeskusteluissa, joissa huomio suunnattiin heti mahdollisuuksiin ja uuden kokonaisuuden hyötyihin. Hän kuvasi prosessia poikkeuksellisen myönteiseksi ja luontevaksi Kainuun kokoisella alueella, jossa yhteistyön tiivistäminen nähdään luonnollisena ratkaisuna.
Aarnio puolestaan käsitteli Keski-Helsingin musiikkiopiston, Resonaarin ja Kallion musiikkikoulun yhdistymisprosessia omasta näkökulmastaan. Aarnion mukaan yksi keskeinen tavoite on purkaa erillisiä rakenteita eri lähtökohdista tulevien oppilaiden välillä. Hän piti poikkeuksellisena sitä, että Helsingin kokoisella alueella toimii jopa 25 musiikkioppilaitosta.
Aarnio myönsi, että yhdistyminen sisältää myös taloudellisia riskejä ja voi olla vaativa prosessi, mutta näki siinä ennen kaikkea mahdollisuuden rakentaa uutta. Hänen mukaansa oppilaitoksen ideaalinen koko on lopulta se, mikä toimii käytännössä, eikä yhteistyötä kannata rajata vain saman taiteenalan toimijoihin. Hän kannusti tarkastelemaan eri taiteenalojen välisiä yhteistyömahdollisuuksia ja muistutti, että rakenteita tulisi muokata ihmisiä varten, ei päinvastoin.
Mikkelin musiikkiopiston uudet toimintamallit nojautuvat alueelliseen yhteistyöhön
Pilotti 2:n koordinaattori Jenni Peltoniemi kertoi Mikkelin musiikkiopiston uusista toimintamalleista.
Hankekoordinaattori Jenni Peltoniemi Mikkelin musiikkiopistosta esitteli seminaarissa Mikkelin alueella tehtävää yhteistyötä. Kaupungissa on vahvistettu taiteen perusopetuksen oppilaitosten välistä yhteistyötä muun muassa opetussuunnitelmien ja yhteisten tapahtumien kautta. Lisäksi yhteistyötä rakennetaan musiikkiopiston, musiikkiluokkaopetuksen ja kansalaisopiston välille tavoitteena luoda selkeä ja saavutettava polku musiikin harrastamiseen lapsuudesta aikuisuuteen asti.
Peltoniemen mukaan Mikkelissä on kokeiltu useita erilaisia yhteistyömalleja muiden toimijoiden kanssa. Näistä kokemuksista tullaan kertomaan Musiikkikoulutuksen vision verkkosivulla jaettavissa artikkeleissa sekä syksyllä julkaistavassa Tulevaisuuskestävä oppilaitoskulttuuri -hankkeen kansallisessa mallinnuksessa. Ensimmäinen artikkeli aiheesta on jo julkaistu Musiikkikoulutuksen vision verkkosivuilla.
Tilaisuudessa kuultiin myös muun muassa Tulevaisuuskestävä oppilaitoskulttuuri -hankkeen tuoreista ja tulevista julkaisuista.
Kiitokset kaikille osallistujille, esiintyjille sekä järjestäjille! Seminaarin tallenne on katsottavissa Musiikkikoulutuksen visio 2030 -YouTube-kanavalla. Tutustu myös seminaarin esitysmateriaaleihin (PDF).
Teksti: Ninni Pehkonen
Kuvat: Hanna Möttönen
